Väinön silmät on peilattu terveiksi 14.11.2013

Karpalokoira Väinö.

Olen päässyt parina viikonloppuna karpalokoiraksi, kun ovat poimineet karpaloita. Sopivasti valitsivat paikan järvenrannalta, joten olen minä pulahdellut uimaan ja kahlaamaan. Tahtovat vähän toppuutella, kun on  kuulemma jo kylmä. 

Sitä minä en tosin tahtonut ymmärtää etteikö monen tunnin suolla oleminen riittä vaan isäntä otti mukaan vielä juoksulenkille.

Mejä-kokeessa Raahessa, emäntä sai jostain jonkin ihmeellisen virtapiikin ja lähtikin tekemään kokeeseen jälkiä, joten pääsin minäkin osallistumaan. Ei hullummin, kun edellisen kerran olen jäljellä ollut toukokuussa, mutta näytin vähän emännälle mallia mitä oikeasti osaan ja 1-tulos tulla tupsahti pistein 48.

Sorsanpyynti alkoi tällä viikolla ja heti alotuspäivän jälkeen minua pyydettiin etsimään kadonneita tipuja. Alkuhöyryämisen jälkeen sain koottua itseni ja löysinkin niitä kadonneita tipuja.

Kesä on kulunut jo kohta elokuuhun ja minä en vain saa päivitettyä blogiani. 

Ensin tärkein olen nyt pappa-koira, koska jälkeläiseni ruotsinmaalla on jatkanut sukuamme. Olen kovin ylpeä uudesta pappa-koira tittelistäni. Jälkeläiseni naapurimaassa ovat harrastaneet paljon ja saan usein mukavia uutisia heidän tuloksistaan.

Alkukesä meni juoksutreeneissä, kun koitimme saada emäntää jonkinlaiseen juoksukuntoon venlojen viestiä varten ja kävihän se venlajoukkueen aloittamassa. Heinäkuun alkuun asti ollaa nautittu pitkistä juoksulenkeistä joko emäntää tsempaten tai isännän kanssa pyöräillen. Välillä ollaan koko porukka käyty pyöräilemässä.

Mitenpä sitä olisi kerinnyt blogia päivittämään, kun aina ollaan ulkona. 

Ennen juhannusta minulle tehtiin häkki tuohon takapihalle, vaikka en ymmärrä mitä moisella kapistuksella teen. Tarpeeksi pitkään kun olen häkissä oleillut alan ilmoitella talonväelle matalalla ulvonnalla häkissä olon riittävä tai jos ruoka-aikani alkaa lähestymään. Toki vietän siellä aika mitättömiä aikoja, jos talonväki esim. lähtee hankkimaan jääkaappiin makkaraa ja juustoa tuppaavat sitten laittamaan häkkiin. 

Häkkiäni lainasi suomenpystykorva "Jatta" tuli ennen juhannusta tuohon oleileen ja oli reilun viikonajan minun seuranani/kiusanani.

Harrastusrintamalla on ollut hiljaista ja hiljaiselo tulenee jatkumaan. Viihdyn tosin aivan mainiosti vapaaherrana ja laiskajaakkona.

Heinäkuun puolenvälin paikkeilla katselin ihmeissäni tavaran pakkamista, mutta huomasin myös minun tavaroitteni ja ruokapurkkini mukaan pakkaamisen. Auto olikin suhteellisen täysi, mutta oli minulle jätetty puolet peräkontista makuutilaksi. Kävimme Kuhmossa ja Nurmeksessa kesälomareissulla. Kuhmossa oleilimme järvenrannalla ja pääsin uimaan mielinmäärin. Otin toki uintiseuralaisenpaikan ja olin aina mukana uimassa, jos järveen joku pulahti.

Kuten jo mainitsin elelen vapaaherran elämää ja oleilen paljon ulkona katsellen talonelämää sekä tietysti pidän vahtia pihalla. Uuten villityksenä tuola isommalla kääpiöllä on kytkeä minut hihnaan ja taluttaa pitkin kotiamme. En aina jaksa ymmärtää hänen aikeitaan vaan junttaan takapuoleni kenttään ja annan hänen kiskoa remmistä minkä jaksaa. Kaikkea sitä joutuukin kestämään, mutta koska kääpiöltä tipahtelee usein herkkupaloja kestän myös kummalliset halailu ja pussailu episodit sekä heidän tarpeensa harjoitella minun hoitamistani.

Talonväki yritti tässä taannoin ottaa minusta valokuvaa, tässä alla muutama räpsäys.

Olen päässyt mejäilemään, Raahen koirakerhon järjestämässä kokeessa. Tulokseksi sain VOI3. Kait se tuo ohjaaja saa joskus aikaiseksi kirjoittaa tuloksen sivuille, mutta näyttää aika kiireiseltä.

Pari treeni kertaa sain ennen koetta, toki aika lyhyitä olivat.

Tervehdys vain kaikille lukijoille! 

Edellinen blogi jää nyt hiljaiseloon ja täällä kerron kuulumisiani, jos jotain kerrottavaa on.

Elämäni rullaa radallaan talvi on ollut aika hiljaista aikaa. Isäntä ja emäntä käyttävät kyllä minua säännöllisesti lenkillä ja emäntä on muutamia kertoja jopa kaivanut minun damit esille ja olen saanut niitä kantaa hänelle takaisin. Isännän mukana olen päässyt rankametsään, tosin minulla oli siellä välillä vähän tylsää, joten löysin sopivan kuusenaluksen jonne oli mukava käpertyä nukkumaan. Toki muutama mieleenpainuvakin metsäreissu meillä oli, kun emäntä ja se isompi kääpiö tulivat meidän perässä sinne metsään ja tekivät nuotion. Voi sitä ihanaa makkaran tuoksua. Siitä pääsenkin narisemaan ikuista nälkääni. En kertakaikkiaan voi ymmärtää etteivät nuo ihmiset tajua, että tarvitsen enemmän ruokaa. Väittävät että saan ihan riittävästi. Onneksi se isompi kääpiö haluaa sentään ruokkia minua joskus hieman runsaammalla ruokamäärällä. Eilen minulla olikin ISO nälkä ja ulkoillessani tuossa pihalla huomasin emännän jättämän roskapussin ovenpielessä. Raahasin sitä vähän matkaa syrjään ja tein pienen reijän, jotta pääsin herkkuihin käsiksi. No emäntä ei asiasta ilahtunut huudellessaan minua sisälle.
Huutelusta ja komentelusta pääsenkin vaihtamaan aihetta. Se isompi kääpiö on alkanut myös komennella minua ja joskus minä jopa suostun uskomaan. Ne kääpöt on ihan siedettäviä, se isompi saattaa halailla ja mosauttaa suukon minulle, toki se ei vielä ole oppinut harjaamaan minua myötäkarvaan, mutta olen sitkeästi antanut harjoitella. Sen pienemmän kääpiön kädenulottuville en mielelläni mene, koska on oppinut tarraamaan turkkiini ja joudun pinteeseen. Onneksi emäntä ja isäntä ymmärtävät tuskani ja tulevat auttamaan.
Talvella naapurissamme oli niin suloiset tuoksut, jotta en millään malttanut mieltäni ja kävin muutamia kertoja tuosta ojan yli tutkimassa sulotuoksujen jälkiä. En ole karkaillut tuosta pihalta minnekkään ja olen aika vapaasti saanut olla yksiksenikin ulkona. Nyt näyttää pahalle, kun tuonne ulos on tullut yksiö ja elementit häkkiin. Saan kuulemma olla siellä päivisin rauhassa ja noiden ei tarvitse koko aikaa katsella olenko tontilla vai en. PAH sanon minä vapauteni riistetään!!! Toisaalta tykkään olla tosi paljon ulkona ja häkin valmistuttua voin laiskotella siellä kaikessa rauhassa, ei ole kokoaikaa joku hätistämässä minua pois tieltä. Tuppaan kuulemma aina makoilemaan kulkuväylillä ja minulla ei ole kiirettä väistää. Ovat kuitenkin luvanneet, jotta saan yöksi kömpiä sängyn alle nukkumaan, kuten tähänkin asti ja kun ovat itse ulkona häkinovi pidetään auki. Ei siis suuria muutoksi, vaikka reviirini yksin ulkoillessa pienenee.
Tässäpä nyt lyhyesti kuulumisia, perinteistä lapsiperheen koiranelämää tämä elämäni on.

Uutta blogia aloitellen......