Kesä on kulunut jo kohta elokuuhun ja minä en vain saa päivitettyä blogiani.
Ensin tärkein olen nyt pappa-koira, koska jälkeläiseni ruotsinmaalla on jatkanut sukuamme. Olen kovin ylpeä uudesta pappa-koira tittelistäni. Jälkeläiseni naapurimaassa ovat harrastaneet paljon ja saan usein mukavia uutisia heidän tuloksistaan.
Alkukesä meni juoksutreeneissä, kun koitimme saada emäntää jonkinlaiseen juoksukuntoon venlojen viestiä varten ja kävihän se venlajoukkueen aloittamassa. Heinäkuun alkuun asti ollaa nautittu pitkistä juoksulenkeistä joko emäntää tsempaten tai isännän kanssa pyöräillen. Välillä ollaan koko porukka käyty pyöräilemässä.
Mitenpä sitä olisi kerinnyt blogia päivittämään, kun aina ollaan ulkona.
Ennen juhannusta minulle tehtiin häkki tuohon takapihalle, vaikka en ymmärrä mitä moisella kapistuksella teen. Tarpeeksi pitkään kun olen häkissä oleillut alan ilmoitella talonväelle matalalla ulvonnalla häkissä olon riittävä tai jos ruoka-aikani alkaa lähestymään. Toki vietän siellä aika mitättömiä aikoja, jos talonväki esim. lähtee hankkimaan jääkaappiin makkaraa ja juustoa tuppaavat sitten laittamaan häkkiin.
Häkkiäni lainasi suomenpystykorva "Jatta" tuli ennen juhannusta tuohon oleileen ja oli reilun viikonajan minun seuranani/kiusanani.
Harrastusrintamalla on ollut hiljaista ja hiljaiselo tulenee jatkumaan. Viihdyn tosin aivan mainiosti vapaaherrana ja laiskajaakkona.
Heinäkuun puolenvälin paikkeilla katselin ihmeissäni tavaran pakkamista, mutta huomasin myös minun tavaroitteni ja ruokapurkkini mukaan pakkaamisen. Auto olikin suhteellisen täysi, mutta oli minulle jätetty puolet peräkontista makuutilaksi. Kävimme Kuhmossa ja Nurmeksessa kesälomareissulla. Kuhmossa oleilimme järvenrannalla ja pääsin uimaan mielinmäärin. Otin toki uintiseuralaisenpaikan ja olin aina mukana uimassa, jos järveen joku pulahti.
Kuten jo mainitsin elelen vapaaherran elämää ja oleilen paljon ulkona katsellen talonelämää sekä tietysti pidän vahtia pihalla. Uuten villityksenä tuola isommalla kääpiöllä on kytkeä minut hihnaan ja taluttaa pitkin kotiamme. En aina jaksa ymmärtää hänen aikeitaan vaan junttaan takapuoleni kenttään ja annan hänen kiskoa remmistä minkä jaksaa. Kaikkea sitä joutuukin kestämään, mutta koska kääpiöltä tipahtelee usein herkkupaloja kestän myös kummalliset halailu ja pussailu episodit sekä heidän tarpeensa harjoitella minun hoitamistani.
Talonväki yritti tässä taannoin ottaa minusta valokuvaa, tässä alla muutama räpsäys.
