Tervehdys vain kaikille lukijoille! 

Edellinen blogi jää nyt hiljaiseloon ja täällä kerron kuulumisiani, jos jotain kerrottavaa on.

Elämäni rullaa radallaan talvi on ollut aika hiljaista aikaa. Isäntä ja emäntä käyttävät kyllä minua säännöllisesti lenkillä ja emäntä on muutamia kertoja jopa kaivanut minun damit esille ja olen saanut niitä kantaa hänelle takaisin. Isännän mukana olen päässyt rankametsään, tosin minulla oli siellä välillä vähän tylsää, joten löysin sopivan kuusenaluksen jonne oli mukava käpertyä nukkumaan. Toki muutama mieleenpainuvakin metsäreissu meillä oli, kun emäntä ja se isompi kääpiö tulivat meidän perässä sinne metsään ja tekivät nuotion. Voi sitä ihanaa makkaran tuoksua. Siitä pääsenkin narisemaan ikuista nälkääni. En kertakaikkiaan voi ymmärtää etteivät nuo ihmiset tajua, että tarvitsen enemmän ruokaa. Väittävät että saan ihan riittävästi. Onneksi se isompi kääpiö haluaa sentään ruokkia minua joskus hieman runsaammalla ruokamäärällä. Eilen minulla olikin ISO nälkä ja ulkoillessani tuossa pihalla huomasin emännän jättämän roskapussin ovenpielessä. Raahasin sitä vähän matkaa syrjään ja tein pienen reijän, jotta pääsin herkkuihin käsiksi. No emäntä ei asiasta ilahtunut huudellessaan minua sisälle.
Huutelusta ja komentelusta pääsenkin vaihtamaan aihetta. Se isompi kääpiö on alkanut myös komennella minua ja joskus minä jopa suostun uskomaan. Ne kääpöt on ihan siedettäviä, se isompi saattaa halailla ja mosauttaa suukon minulle, toki se ei vielä ole oppinut harjaamaan minua myötäkarvaan, mutta olen sitkeästi antanut harjoitella. Sen pienemmän kääpiön kädenulottuville en mielelläni mene, koska on oppinut tarraamaan turkkiini ja joudun pinteeseen. Onneksi emäntä ja isäntä ymmärtävät tuskani ja tulevat auttamaan.
Talvella naapurissamme oli niin suloiset tuoksut, jotta en millään malttanut mieltäni ja kävin muutamia kertoja tuosta ojan yli tutkimassa sulotuoksujen jälkiä. En ole karkaillut tuosta pihalta minnekkään ja olen aika vapaasti saanut olla yksiksenikin ulkona. Nyt näyttää pahalle, kun tuonne ulos on tullut yksiö ja elementit häkkiin. Saan kuulemma olla siellä päivisin rauhassa ja noiden ei tarvitse koko aikaa katsella olenko tontilla vai en. PAH sanon minä vapauteni riistetään!!! Toisaalta tykkään olla tosi paljon ulkona ja häkin valmistuttua voin laiskotella siellä kaikessa rauhassa, ei ole kokoaikaa joku hätistämässä minua pois tieltä. Tuppaan kuulemma aina makoilemaan kulkuväylillä ja minulla ei ole kiirettä väistää. Ovat kuitenkin luvanneet, jotta saan yöksi kömpiä sängyn alle nukkumaan, kuten tähänkin asti ja kun ovat itse ulkona häkinovi pidetään auki. Ei siis suuria muutoksi, vaikka reviirini yksin ulkoillessa pienenee.
Tässäpä nyt lyhyesti kuulumisia, perinteistä lapsiperheen koiranelämää tämä elämäni on.